Jos haluat olla nykyään katu-uskottava, niin ehdottoman tärkeätä on pitää Microsoftia, tuota monopolien monopolia ja kilpailun tappajaa itse pääpiruna. No, kaikilla on oikeus mielipiteeseensä ja massojen manipulointiin, mutta onko Microsoft lopulta yhtään sen pahempi, kuin kilpailijansa?

 

Otetaan esimerkiksi Sony. Megakorporaatio, jonka lonkerot ulottuvat viihde- ja ammattielektroniikan joka saralle. Sony on betamax-floppia lukuunottamatta kyennyt puhtaaseen sanelupolitiikkaan elektroniikassa aina halutessaan ja nytkin se on lyömässä Blu-Raytä väkipakolla läpi HD-kuvan kotitalousstandardiksi. Kilpailijalla, eli HD-DVD:llä on huomattavia etuja Blu-Rayhin nähden, merkittävimpänä on aluekoodien puuttuminen. Kuitenkin kuluttajat ja ns. aktivistit juoksevat laumana Sonyn talutusnuorassa, koska Sony ei ole mielipidemanipuloijien mielestä “paha”.

 

Tapaus Apple. Suuria puheita ja useampaan kertaan suun halkaisuja, mutta tottahan toki kaikki haluavat maksaa liikaa intel-kloonista design-kuorissa. Mäkkihän on näet lifestylejuttu. Ompusta levitetään kuvaa helppokäyttöisenä, nopeampana kuin vastaava PC, ikkunoinnin uranuurtajana ja vaikka minä. Ehkäpä huvittavin esimerkki oli Apple-fanaatikon (kyseessä oli vielä jälleenmyyjä) suu vaahdossa pitämä esitelmä aiheesta “64-bittisyys tarkoittaa että prosessori on nopeampi, kuin 32-bittinen.” Totuushan, muuten kuin Applen markkinointiosaston julistamana on se, että 64-bittisyyden etuna on yli neljän gigan keskusmuistin käyttö turvautumatta likaisiin kikkoihin. Prosessorin vauhtiin osoiteväylän leveys kun ei vaikuta kuin korkintaan hidastavasti 32-bittiseen muistinosoitukseen verrattuna.

 

Applen toinen jatkuva politiikka on harhaanjohtava ja valheellinen markkinointi. No, ei mikään yritys eikä yhteisöä ole tässä suhteessa täysin puhdas, mutta Apple on aivan omissa sfääreissään. Muut yritykset ja yhteisöt sentään varovat valheellisen ja täysin perusteettoman numerodatan julkaisua, mutta Applen saavutuksiin kuuluu mm. PoverPC:n ja Intel Pentiumin vertailut käyttäen täysin vertailukelvottomia C-kääntäjiä. Kyseinen mainos saatiin Brittien kuluttajavirastossa torpedoitua kun puolueettoman testin jälkeen todettiin Applen mainonta täysin perättömäksi, mutta firma ja Apple-uskovaiset senkun porskuttavat. Sinänsä huvittavaa Applen nopeusväittämien kannalta on se, että eräs merkittävä editointiohjelmisto jouduttiin aikanaan kääntämään PC:lle (tätä ennen firman huipputuotteet olivat olleet hyvin puhtaasti pelkästään Macille). Syynä nimittäin oli PowerPC-koneiden liian hitaat väylät pakkaamattoman videokuvan siirtoon.

 

Applella on lupa Beatlesin Applelta käyttää Apple nimeä sillä ehdolla, että yhtiö ei sekaannu multimediaan. I-Pod etc. näyttävät hyvin sen perustan, jolla Apple toimii. Tai mitenköhän olisi jos Microsoft alkaisi kilpailla omalla ammattitason videoeditointisoftalla jne. Appleahan vaan ei sido samat säännökset, kuin muita, koska katu-uskottavan design-pilven päältä on hyvä paskoa…

 

Ja viimeisenä se Applen keksimä graafinen käyttöliittymä. Apple varasti idean Microsoftin ja Amigan tavoin Xeroxin kehitysyksiköltä ja ei lopulta ole tuohon käyttöliittymään luonut mitään merkittävää omaa tai mullistavaa. Mullistava ja merkittävä ikkunoinnin uranuurtaja oli Commodoren ostama Amiga, jonka valitettavasti Commodore vei mukanaan hautaan. Jossitteluna voi aina miettiä, mitä olisikaan tapahtunut, jos Industrial Light and Magiciin oltaisiin aikanaan ostettu Macin sijasta Amiga, ja Adobe olisikin ollut Amiga-ohjelmistokehittäjä Applen sijasta. (Photoshop kirjoitettiin aikanaan in-house ohjelmistoksi ILM:iin filmiruutujen maskinpiirtoon.)

 

Microsoft ja vapaa kilpailu

 

“Microsoft estää vapaan kilpailun” on mantra, jota on helppo toistaa muiden perässä. Tosiasia kuitenkin on, että Microsft lähti kilpailemaan markkinoille altavastaajana kaikessa muussa, paitsi PC-koneiden käyttöjärjestelmissä tai BASIC-tulkin/kääntäjän kehittelyssä. Merkittävimmät tuotteet joissa Microsoft mielipidegurujen mukaan estää vapaata kilpailua ovat:

 

Office – Aikanaan käytetyimmät PC-koneiden toimisto-ohjelmat eivät olleet lähtöisin Microsoftilta.  Vanhoille parroille sellaiset tuotenimet kuin WordPerfect, Lotus 1-2-3 jne. varmaan tuovatkin muistoja mieleen. Yhdeksänkymmentäluvun loppupuoliskolla jotain kuitenkin tapahtui ja Microsoft selätti muut toimisto-ohjelmistot. Tämä ei johtunut kuitenkaan määräävän aseman väärinkäytöstä, lähinnä päinvastoin. Microsoftin toimisto-ohjelmat vaan olivat parempia kuin kilpailijoiden ja tässä paremmuudessa käytettävyys esitti pääosaa. Kilpailijat esittivät väitteitä muunmuassa siitä että Microsoft pimitti osia Wndowsin ohjelmointirajapinnasta muilta. Tämä väitä saattaa hyvinkin pitää paikkansa, mutta käytettävyys ei ole pelkkää suoritusnopeutta – Ensimmäisiin Windowsin Word ja Excel versioihin verraten kilpailijoiden tuotteet olivat vaan puhtaasti kömpelöitä. Tästä siis opimme sen, että kilpailuaseman väärinkäyttöä on suunnitella tuotteensa paremmiksi ja helppokäyttöisemmiksi…

 

PC-käyttöjärjestelmät kotikäyttäjille. Kilpailijoita oli käytännössä yksi merkittävä, IBM:n ja Microsoftin alussa yhteistyönä kehittämä OS/2 jonka kehitystyön aikana näiden kahden jätin sukset menivät lopullisesti ristiin. OS/2:n featureihin kuului muunmuassa se, että kaikki ohjelmat käyttivät yhdistettyä hiiren liikeiden ja hiiren ja näppäimistön painalluksille tarkoitettua syötejonoa. Kun joku ohjelmiasta laittoi jonon lukkoon tehdessään prosessointia, niin kaikki muutkin ohjelmat lukittuivat odottamaan käyttäjän syötteitä. Huvittavaa sinänsä, tämä oli yksi ominaisuus josta teiden erkaneminen alkoi – Microsoft olisi halunnut antaa erillisen näppäin-  ja hiiripuskuroinnin kaikille ohjelmille. IBM:n mielestä tämä taas oli turhaa. (Kuka tahansa OS/2:sta käyttänyt tietää kuinka ärsyttävä tuo “ominaisuus” saattoi pahimmillaan olla.) Kaikki ovat taasen unohtaneet GEM:in, kevyen ja näppärän ikkunoijan, josta olisi saattanut tullakin jotain paremmalla ohjelmistotuella. Ja tuohon aikaan, 90-luvun lopussa, WP, Lotus ja kumppanit olisivat voineet nimetä tulevan keisarin niin halutessaan. Kyseiset firmat lepäsivät kuitenkin laakereillaan ja itsevarmoina siitä, että heidän tuotteitensa suosio jatkuisi entisellään ihan itsestään.

 

Palvelinten ja työasemien osalta tilanne oli yhtä staattinen. Suurkoneympäristöjen ulkopuolella palvelimille oli yksi käyttöjärjestelmä, no UNIX variaationeen, ja muutama valittu laitetoimittaja, joista Sun oli merkittävimmän markkinaosuuden haltija palvelimissa. Työasemille nämä toimittajat olivat  Sun sekä Silicon Graphics . Vuonna 96 Microsoft pudotti pommin NT4:n muodossa – NT:tä oli siihen saakka ollut UNIX-toimittajille tai Novell:ille lähinnä vitsi. Yhtäkkiä tilanne kääntyi ja Microsoft nappasi jälleen merkittävän markkinaosuuden ja tuskin kukaan rehellisesti voi enää pitää Windows 2003 palvelimia vitsinä. Lisäksi tähän palvelinten ja tehotyöasemien murrokseen vaikutti vahvasti se, että “PC-koneiden” prosessorit ja grafiikkajärjestelmät eivät enää olleetkaan reilusti heikompia, kuin vastaavien UNIX-työasemien. Yhtäkkiä yritykset saattoivat murto-osalla SGI-koneen hinnasta hankkia työasean, jossa oli enemmän grafiikka- ja laskentatehoa. Samaten Intel/AMD-koneiden väyläratkaisut alkoivat nopeuksiltaan olla lähes samaa luokkaa. Maallikko voisi luulla, että kilpailun voitti parempi tuote, ja tietyt firmat lepäilivät laakereillaan sovittujen markkinarakojen ja osuuksien antaman turvallisuudentunteen tuudittamina. Onneksi tiedämme paremmin että kyseessä oli Microsoftin määräävän markkina-aseman väärinkäyttö, jälleen kerran.

 

“Vapaat” ja vapaat ohjelmistot

 

Berkeleyn yliopisto Kaliforniassa liittyy vahvasti Unixin syntyhistoriaan. Kun UNIX aikanaan kehitettiin AT&T:n laboratoriossa, niin silloisten USA:n kilpailulakien mukaan tuo puhelinjätti ei saanut markkinoida ohjelmistotuotteita. Siispä Unix luovutettiin käyttöön lähdekoodeineen muun muassa yliopistoille ja Berkeley oli näistä merkittävin. Kun muutama opiskelijasukupolvi oli saanut likaiset näppinsä kiinni UNIX:iin Berkeley alkoi julkaista omaa UNIX-muunnelmaansa, josta käytettiin nimeä Berkeley System Distribution. Tämä muunnelma vaati alkuperäisen AT&T UNIX lähdekoodin ja lisenssin, mutta Berkeley antoi siellä kirjoitetun koodin käyttöön kenelle tahansa periaatteella:

 

“Käytä tätä mihin käytät, tee mitä tahdot. Muista mainita että ohjelmistossasi on käytetty Berkeleystä peräisin olevaa lähdekoodia. Älä käytä Berkeleyn nimeä mainostamiseen.”

Yksinkertaista ja kaunista. Berkeley jakelun kehittäjien näkemys siitä, että laadukkaan koodin pitää olla kenen tahansa käytettävissä hakee vieläkin vertaistaan. Varsinkin kun yhä vieläkin Berkeley-lisensoitu (tai vastaava) koodi on huomattavasti muita vapaan lähdekoodin kilpailijoitaan laadukkaampaa. *BSD, Apache, BIND, Postgres, Postfix, Cyrus, OpenSSL/SSH…

 

Niin, koska Richard Stallman ei juuri saanut kehitettyä minkäänlaisella verbaaliakrobatialla tai sanojen ja niiden merkitysten vääntelyllä Berkeley-lisensoitua koodia vapaampaa tai avoimempaa, niin FSF yritti lobata BSD-lisenssin pois Open Source määrittelyistä vedoten edellä mainittuun markkinointiehtoon. (Kyseinen ehto on otettu sittemmin BSD-lisenssistä otettu, mutta sen mukanaolo ei aikanaan tehnyt BSD-lisenssistä yhtään vähemmän vapaata. Täytyyhän avoimen lähdekoodin monopolin kuitenkin yrittää kaikkensa vapaan kilpailun kitkemiseksi.)

 

Stallmanin sota kaupallista ohjelmistojen kehittämistä vastaan alkoi potkuista Emacsin kehitystiimistä juuri ennen Emacsin kaupallisen kehitystyön alkamista. Syitä ei ole vaikea löytää pienellä kaivamisella, sillä Stallmanin C-kääntäjä ja Emacs-versio todennäköisesti ovat laadullisesti ja tyylillisesti huonointa koskaan julkisuuteen vakavissaan levitettyä koodia. Kyseiset ohjelmat kärsivät vieläkin osin ensimmäisten versioiden ohjelmointi ja suunnitteluvirheistä, mutta vapaan lähdekoodin monopolilla on varaa jyrätä muut alleen

 

Stallman itse esittää tästä eriävän väitteen “elämäkerrassaan”, joka on lähinnä propaganda-arvoltaan ja motiiveiltaan verrattavissa “Mein Kampfiin”. Ja jos joku onneton julkisesti käyttää Stallmanin/FSF:n ideologiasta sen oikeata nimeä, niin seurauksena on julkinen kivitys – Kommunismia kyllä ajetaan aatteena, mutta sen rehellinen tunnustaminen on ylivoimainen tehtävä. Eli ei “avoimessakaan” maailmassa rehellisyydellä pärjää.

Kenen joukoissa sitten pitäisi seistä?

Ei kenenkään ja kaikkien. Parempien, helppokäyttöisempien ja monipuolisempien tietokoneohjelmien vaatiminen ei ole huono asia. Tietoturva koskee nykyään kaikkia, ja parempi tietoturva myös niille käyttäjille, jotka eivät osaa kirjoittaa netcatilla käsin IP:tä on arvokasta. Vapaa lähdekoodi tai hinta ei myöskään saa olla itseisarvo. Jos tuote on laadultaan ala-arvoinen niin se on ala-arvoinen hinnasta riippumatta. Oikean vapaan kiplailun edesauttaminen. Vapaa kilpailu ei ole sitä että jenkkityyliin lakiteitse haetaan korvauksia tai mediassa syydetään palturia, silloin kun omat rahkeet eivät riitä paremman ja kilpailukykyisen tuotteen kehittelyyn.